Ett Hem -museo on viime vuonna ollut suljettuna mittavien lattiakunnostus töiden takia. Museo tyhjennettiin kokonaisuudessaan ja kokoelmat vietiin tilapäiseen varastoon. Esineille, jotka ovat olleet osaa museon pysyväisnäyttelyä vuodesta 1965, tehtiin kunto- ja vauriokartoitus. Teosten siirto-, pakkaus ja dokumentaatiotyöhön osallistui museon henkilökunnan lisäksi, taide-, esine-, tekstiili- ja huonekalukonservaattoreita. Kokoelman konservointitarpeet kartoitettiin, jotta pystymme tulevaisuudessa paremmin tekemään tarvittavat toimenpiteet, jotka turvaavat esineiden tulevaa käyttöä ja esillepanoa.

Taidekokoelman takasinmuutto

Ett Hem -museon taideteokset puhdistettiin kokonaisuudessaan sen jälkeen, kun teokset purettiin väliaikaisen varastoinnin säilytyspakkauksista. Purkamisen jälkeen kaikille teoksille tehtiin kuivapuhdistus vuohenkarvasiveltimen ja imurin avulla. Museon salonkiin ja Alfredin huoneeseen rakennettiin työhön tarvittavat työpisteet. Joidenkin maalausten maalipinnat ja muutamien kehysten pintakäsittelyt olivat heikon kunnon takia kiinnitettävää ennen puhdistusta. Osaan öljymaaluksista tehtiin paikallisesti väripinnan kiinnitystä kalaliimalla. Öljyvärimaalausten pinnat puhdistettiin vanupuikoilla, jotka kostutettiin synteettisellä syljellä. Kehykset, riippuen niiden pintakäsittelystä, puhdistettiin tärpätillä tai tislattu vesi ja alkoholiseoksella.

Monesti kehyksien kunto oli teoksia huonompi johtuen siitä, että kehykset tehdään vaurioituvista materiaaleista kuten liitu, kipsi ja kultaus. Kehysten väripinnat kiinnitettiin akryylihartsilla (Paraloid B 72 liuotettuna asetoniin).

Pinta puhdistukseen päädyttiin, koska se on työmäärään ja tähän tarkoitukseen helppo ja melko nopeasti toteutettavissa. Puhdistustoimenpidettä puolsi myös sen aikaansaama efekti. Suureen osaan teoksista maalauspinnan puhdistus toi esille teoksen aikaisemman värimaailman ja syvyyden. Jos teoksen pinnassa on ollut pitkään pinttynyttä likaa, se myös rapauttaa ajan myötä teoksen maalipintaa. Likapartikkelit keräävät myös kosteutta ja ovat joko emäksisiä ja happamia likatyypistä riippuen. Lian rapauttava vaikutus koskee kaikkia teoksia ja pintoja. Jotkut materiaalit ovat herkempiä kuin toiset. Samalla tavalla, mutta eri nopeudella, väärä ph-arvo tai kosteus vaurioittaa esim. paperi- ja kivi teoksia.

Konservointitoimenpiteitä

Konservointitoimenpiteissä pitäydyttiin vain kaikkein kiireellisimpiin toimenpiteisiin. Joidenkin öljyvärimaalausten kankaissa olevat kuprut suoristettiin paikallisella kosteuskäsittelyllä ja pari maalauskangasta pingotettiin uudelleen kiilakehykseen. Kehysten vaurioiden täydennys tehtiin Modostuck-metyyliselluloosamassalla ja pintakäsittely täydennettiin vesiväreillä, kiillepigmenteillä ja lyöntimetallilla.

Maalausten syntyneet pienet vauriokohdat retusoitiin vesiväreillä. Joistakin maalauksista (Kingelinin huoneen kaksi potrettia) ohennettiin tummunutta vernissaa ja vernissattiin ohuelti synteettisellä Regalrez-vernissalla.

Joissakin maalauksissa väripinta on krakelointiverkoston peittämä. Mikroskooppisia halkeamia maalipinnassa ovat syntyneet joko maalausaikana tai ikääntymisen myötä. Jos pinta on likainen ja siinä on myös halkeamia, niiden kautta vaurioita voi syntyä myös maalipinnan alle toisiin kerroksiin ja edesauttaa kerrosten vaurioitumista ja maalipinnan irtoamista teoksen pohjasta.

Kehysten funktio ei ole pelkästään esteettinen, se myös suojaa maalausta kolhusta ja tukee ja mahdollista teosten ripustuksen. Teosten kiinnitys kehykseen löysty ajan myötä. Siitä syystä myös kehysten kiinnitykset tarkistettiin ja tarvittaessa ne vaihdettiin uusiin. Joistakin teoksista puuttui taustapahvit, näihin lisättiin taustapahvi, jotta pöly ei pääse kerääntymään kankaan taakse. Kiilakehyksen ja kehyksen välisiä rakoja laitettiin tarvittaessa umpeen liimapaperilla.

Veistoksissa käytetyt materiaalit kuten kipsi ja marmori, ovat melko alttiita vaurioitumaan. Siksi niiden käsittelyssä ja puhdistuksessa pitää olla erityisen varovainen. Jos veistoksessa on vaurio, lika imeytyy helposti vauriokohteisiin ja materiaaliin. Taidekokoelman kipsi- ja kiviveistosten pinnat kuiva puhdistettiin Wallmaster-sienellä ja joitakin tummuneita läikkiä yritettiin vaalentaa, mutta melko huonolla tuloksella. Vain kaikista likaisimmissa kohdissa käytettiin kosteutta puhdistustoimenpiteiden aikana.

Konservaattori Liisa Helle-Wlodarzykin mielestä näiden tehtyjen toimenpiteiden jälkeen kokoelmaa on helpompi huoltaa ja teosten kuntoa voi paremmin seurata. On aina parempi huoltaa kokoelma aktiivisesti pienin toimenpitein. Mielestäni tämä projekti toi esille hyvin, miten melko pienillä puhdistus toimenpiteillä saadaan teoksista esille niiden valöörit ja sävyt. Monet ei niin mielenkiintoiset teokset muuttuivat puhdistuksen myötä entistä mielenkiintoisemmiksi ja yksityiskohdat tulivat esille.

– Kokoelman monipuolisuus ja tasokkuus yllätti. Muutenkin Ett Hem on kokonaisuutena erittäin viehättävä, pieni helmi suurten museoiden joukossa, ja tuo hienosti esille menneet ajat ja tavat toteaa Helle-Wlodarzyk.